25 elo #Unelmaduuni
Näin lukee kaikissa työhön liittyvissä some-päivityksissäni ja voin rehellisesti sanoa, että unelmaduuniani saan todellakin tehdä. Työfysioterapeutin ammatin ohella hyppäys ravitsemuksen maailmaan on ollut yllättävää mutta antoisaa. Vuonna 2013 personal trainer -koulutuksen (Trainer4You) aikana huomasin, että ravitsemusasiat ovat juurikin sitä, mistä asiakkaat eniten kyselevät. Myös oma kiinnostukseni ravitsemuksen merkityksestä omaan hyvinvointiin ja terveyteen johti siihen, että löysin itseni seuraavaksi Ravintovalmentaja-koulutuksesta.
Tätä omaa opintopolkuani muistelin eilen, kun ajelin Kuntsarilta kohti Niinisaloa pitämään ravitsemussettiä Tykistökoulun henkilökunnalle: ”Ai hurja! Minä menossa pitämään asiantuntijaluentoa…” Enpä olisi viitisen vuotta sitten uskonut.
Ravitsemus on tärkeää – kuntoutujista pesäpalloilijoihin
Ravitsemuksen vaikutus terveyden edistämisessä, sairauksien hoidossa tai painonhallinnan tukena on huomattava, ja näistä asioista tulee keskusteltua asiakkaiden kanssa päivittäin ravitsemussuosituksiin pohjaten. Vapaa-ajalla ravitsemusasioita tulee pyöriteltyä erityisesti pesäpalloilijoiden kanssa, ja myös urheilijoiden ravitsemusohjaukseen tuntuu olevan edelleen selkeästi tarvetta.
Jos juniorivuosina joku olisi osannut (tai huomannut?) perustella minulle, mitä haittaa aamupalan skippaamisesta ennen futistreenejä on, tai mitä pitäisi tehdä jos vesi ei imeydy urheilusuorituksen aikana, niin olisin välttynyt jo monelta murheelta.
Tänä päivänä koen ongelmaksi sen, että ravitsemukseen liittyvää tietoa on saatavilla todella paljon, monista erilaisista lähteistä ja erilaisilla tarkoitusperillä. Milloin on muodissa joku tietynlainen dieetti ja toisinaan taas tehdään bisnestä erilaisilla tuotteilla… Syömisestä tehdään joskus väkisinkin liian vaikeaa. Sen sijaan pitäisi laittaa perusasiat kuntoon: säännöllinen ateriarytmi, monipuolinen ja laadukas perusruoka sekä tarpeenmukainen energiansaanti.
Perusasioiden äärellä oltiin myös Tykistökoulun luennolla. Keskustelua heräsi erityisesti ateriarytmin merkityksestä, riittävästä energiansaannista sekä elintarvikkeiden lisätystä sokerista.
Elämän verran aikaa
Kokemukseni mukaan suuri osa ihmisistä, varsinkin laihduttajista syö liian vähän, koska ajatellaan että syöminen lihottaa. Pelkkä sana ”laihduttaminen” saa jo monella ahdistusta aikaan, vaa’an lukemasta puhumattakaan. Tämän vuoksi tulisikin opetella asia kerrallaan ja pienin muutoksin terveellisempiä elämäntapoja vippaskonstien ja dieettien sijaan. Vastoin tämän päivän ”kaikkitässähetimullenyt” -ajattelua pitäisi opetella kohtuutta, armollisuutta, itsensä hyväksymistä ja muistaa, että meillä on elämän verran aikaa.
Tähän psykologiseen puoleen pääsin perehtymään Psyykkinen painonhallintavalmentaja -koulutuksessa (MakiaMental). Koulutuksesta on ollut minulle erittäin paljon hyötyä erilaisten ajatus- ja toimintamallien ymmärtämisessä niin omassa arjessani kuin myös asiakastyössä – sekä yksilö- että ryhmävalmennuksissa. Kuntoutuskeskuksen moniammatillinen tiimityö on myös antanut tukea omaan tekemiseen: työparina Miia Lehesvuori on rautainen psykologian ammattilainen ja ravitsemusterapeutti Tanja Kääriäisen mielettömästä tietomäärästä on ollut monesti apua.
Loppuun muistutus vielä parista perusasiasta:
Ruoka saa näyttää hyvältä, maistua hyvältä ja sitä pitää syödä riittävästi – ja hyvällä omallatunnolla saa joskus myös herkutella. 🙂