23 tammi Nakkisoppaa ja naurunpurskahduksia
Suhde ruokaan voi muuttua eri elämäntilanteissa. Nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä, ekaluokkalaisten kaksostyttöjen äitinä, pystyn helposti siteeraamaan kirjailija, poliitikko Rosa Meriläisen kommenttia Kotivinkin haastattelussa muutaman vuoden takaa: ”Vaikka miten hienon aterian valmistaisi, lapsi on onnellisimmillaan, kun saa kylmän nakin suoraan jääkaapista.”
Lasten myötä olen tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan myös näissä ruoka-asioissa. Aikaisemmin vastaavassa tilanteessa olisin tuntenut syyllisyyttä ja ravitsemustieteilijänä hermoillut sitä, että lapseni saa liikaa nitriittejä ja suolaa. Ei meillä toki viikoittain nakkeja syödä, mutta sitten kun syödään, niin voidaan syödä pari-kolmekin päivää samaa soppaa peräkkäin eikä maailma siihen kaadu.
Ruokateema on vahvasti esillä useiden lehtien sivuilla. Yhteishyvän 2/16 artikkelissa Pikkukokkien puolella kerrotaan ruuan olevan 2010 –luvun statusjuttu. ”Ruoka on iso osa vallalla olevaa hyvinvointibuumia. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kysymys kuului Suomessa, onko ruokaa. Nyt tiedustellaan pikemminkin, millaista ruokaa tänään syödään.”
Nykypäivän ruokakeskustelu hämmentää
Onneksi vielä löytyy konstailettoman kotiruuan puolestapuhujia. Maaseudun Tulevaisuuden Kantri 1/2016 –liitteessä kustantaja, tietokirjailija Kai Linnilä kertoo olevansa kokkina konservatiivinen tiukkapipo. ”Niin paljon kuin ruuasta vaahdotaan, niin ruokatottumukset ovat yksipuolistuneet. Vanhanajan keittiö on unohdettu eikä ravintoloista saa enää sellaista ruokaa kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Ruoka-asiat eivät ole enää jatkumo, vaan ponnahdetaan ilmiöstä toiseen”, hän harmittelee.
Itse koen kuuluvani tähän konservatiivisempaan joukkoon. Keittäjä-äidin tyttärenä ruuan hyvä maku on minulle luonnollisesti vielä aavistuksen tärkeämpi arvo kuin terveellisyys. Kala on paistettava vähintään Oivariinissa, sillä margariinista ei aivan samanveroista makua kalalle saa. Arvostan monipuolista kasvisten syöntiä ja pyrin opettamaan sitä omalla esimerkilläni myös lapsilleni.
Kuntoutusmaailmassa törmää asiakkaisiin, jotka kertovat muuttuneesta suhteestaan ruokaan. Moni kuntoutuja on joutunut pohtimaan ravinnon merkitystä ehkä vasta sairastumisensa myötä. Aikaisemmin terveenä ollessa ruoka on ollut vain pelkkää mahantäytettä ja polttoainetta, jonka voimin on jaksettu eteenpäin.
Kuntoutuksessa ollessa ruoka saattaa herättää myös hyvin erilaisia tunteita. Moni kuntoutuja haluaa herkutella ja nauttia ravintolamme maukkaasta ruuasta, toiset taas odottavat kuntoutusjaksolla ollessaan saavansa painonsa hallintaan lautasmallin avulla.
Ei turhaan sanota: ”Hyvä ruoka, parempi mieli”. Ruoka on paras lääke.