12 tammi Lempeästi kohti tavoitteita
Ystäväni ja työkaverini Heidi on sanonut minulle monesti: ”Muista ottaa jo maanantaina se hedelmäpussi töihin, niin siinä sinulle on koko viikoksi evästä ja jaksat aamupalasta lounaaseen asti.” Arvatkaapa olenko muistanut? Asia on käynyt kyllä monesti mielessä – silloin kun on nälkä ja lounaaseen on vielä reilu tunti aikaa. Taitaa olla tuttu tilanne meille monelle.
Kuntoutuskursseilla näkee aivan mahtavan motivoituneita ja innostuneita ihmisiä. Tavoitteita lähdetään työstämään jo heti ensimmäisellä kuntoutusjaksolla. Yleisimpiä tavoitteita ovat terveellinen ruokavalio ja liikunta. Sitten tapahtuu jotain… Elämä…. Ihmismieli…
Olemme usein keskustelleet kuntoutujien kanssa, miten kaksi viikkoa menee vielä hyvin kuntoutusjakson nostattamalla innolla, mutta sitten arki tuo eteen tutut haasteensa, joista työssä käyvillä tunnetuin varmasti on se kiire. Ajaudumme tuttuun automaattiohjaukseen ja vanhat tavat imaisevat mukaansa.
Miten muutoksista sitten saisi pysyvämpiä?
Haasteena ei useinkaan ole motivaation tai innostuksen puute vaan sinnikäs muutoksen ylläpito. Voi viedä jopa vuoden tai kaksi, ennen kuin uudesta toimintatavasta tulee pysyvä elämäntapa. Toiset lähtevät tiukalle linjalle ja tekevät heti suuria muutoksia. Taustalla voi olla joko-tai-periaate tai se niin inhimillinen malttamattomuus, joka haluaa tuloksia mahdollisimman nopeasti. Jos puhutaan painonhallinnasta, tulokset tarkoittavat monelle ainoastaan karisevia kiloja.
Psykologina toivoisin, että kilotavoitteista jopa luovuttaisiin ja huomio kiinnitettäisiin enemmän ajatukseen: ”Miten voin pitää huolta itsestäni hyvillä teoilla, kuten terveellisellä ruualla”. Tällöin keinosta tulee tavoite ja paino putoaa todennäköisesti siinä sivussa. Jos painoa tuijottaa liikaa, niin pahimmillaan sitä yrittää pudottaa keinolla millä hyvänsä ja moni on huomannut, että muutokset eivät tällöin ole pysyviä.
Syömistään tiukasti rajoittavien ihmisten on tutkimusten mukaan huomattu herkemmin repsahtavan ja jättävän hyvin alkaneen muutoksen. Monelle on varmasti tuttu niin sanottu hanskat tiskiin -ilmiö: ”Kun en pystynyt pitämään kiinni tiukasta ruokavaliosta, epäonnistuin – menkööt loputkin, aloitetaan sitten taas… maanantaina”. Kyse ei kuitenkaan ole epäonnistumisesta, jos me joskus repsahdamme yhdestä muutoksen vaiheesta. Oleellista onkin se, miten repsahdukseen suhtautuu. Voisiko esimerkiksi ajatella: ”Söin pizzan, se oli hyvää ja jälkiruuaksi jäätelöä ja sekin oli hyvää. Tämä oli nyt tämä kerta. Olen edistynyt hyvin tavoitteessani. Pizza silloin tällöin ei vaikuta kokonaistavoitteeseeni. Terveellinen syöminen jatkuu normaalisti heti tänään.”
Tietoisuudella ja lempeydellä
Tietoinen mieli ja hyväksyvä läsnäolo, tietoisuustaidot ja itsensä kohtaaminen lempeästi ovat uudenlaisia näkökulmia muutokseen ja ovat osoittautuneet lupaaviksi terveellisten elämäntapojen ylläpidossa.
Itseensä ymmärtäväisesti suhtautuvat ihmiset eivät lannistu epäonnistumisten hetkellä vaan ottavat näistä tilanteista opiksi. He eivät vertaile itseään muihin. He myös osaavat kohdata vaikeudet ymmärtäväisesti, kuten alavireisen olon tai huonon päivän. Tällöin ei niin herkästi sorru lohdutukseen, jota esimerkiksi ruoka helposti tuo mukanaan.
Tietoisen mielen kehittyminen tapahtuu ajan kanssa. Yksi kuntoutuja kerran totesi huomanneensa, että todellakin omia ajatuksiaan voi havainnoida eikä niitä välttämättä silti tarvitse totella. Jos ajattelet ”Ota vaan se pulla, olet ansainnut sen”, niin tietoinen mieli eli tarkkailijapuoli itsessä voi todeta: ”Hyvä huomio, minulla on ollut rankka päivä. Pullasta tulisi hyvä olo, mutta se ei vie minua kohti terveellisempää elämää. Kaipaisin nyt rentoutumista rankan päivän jälkeen. Taidan siis lähteä lenkille ja mennä sen jälkeen saunaan.” Jälkimmäinen olisi se aidosti itsestä välittävä teko, jonka usein sotkemme siihen, että itseä saa palkita herkuilla.
Pienikin muutos itseen kohdistuvassa myötätunnossa voi tutkimusten mukaan auttaa ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan terveellisempään suuntaan. Tämä on siis opettelemisen arvoinen asia. Eräs kuntoutuja totesi loppujaksolla tavoitteitaan arvioidessaan: ”Aion jatkaa tavoitteiden saavuttamista, en luovuta. Kuntoutuksesta olen saanut hyvät eväät elämän eri alueille niin fyysiset kuin henkiset. Tärkeää on olla itselleen armollinen.”